On tärkeää olla tekemättä hätiköityjä päätöksiä, sillä asiat eivät aina ole sitä, miltä ne näyttävät ensi silmäyksellä. Tämä vitsi on loistava esimerkki siitä.
Nauroin ääneen ja pitkään kun luin tarinaa, ja siksi tunsin myös vahvan halun jakaa se teidän kanssanne!
Lue myös: Tuhma vitsi: 91-vuotias rouva riisuu pikkuhousut hammaslääkärissä
Eeva ja Simo Jokinen, jotka eivät kyenneet saamaan omia lapsia, olivat päättäneet hankkia niin sanotun sijaisisän perheen perustamista varten.
Sinä aamuna, jona ”sijaisisän” oli määrä tulla käymään, Simo suuteli Eevaansa ja sanoi:
– Minä lähden nyt, kulta. Hän tulee pian.
”Sinun ei tarvitse selittää”
Puoli tuntia myöhemmin naapuriin saapui lasten valokuvaaja, joka kauppasi palvelujaan ovelta ovelle.
– Hyvää huomenta, rouva Jokinen. Sinä et tunne minua, mutta olen tullut…
– Ai, Eeva keskeyttää. Sinun ei tarvitse selittää. Nimeni on Eeva ja olen odottanut sinua koko aamun!
– Ihanko totta?, valokuvaaja huudahtaa hämmästyneenä. Sehän on hieno homma, olen vauvojen asiantuntija!
– Sitä juuri mieheni ja minä toivoimme. Tule sisään. Miten me aloitamme?
– Jätä kaikki minun huolekseni, vauvakuvaaja sanoo. Teen yleensä muutaman kierroksen kylvyssä, sitten yhden sohvalla ja ehkä muutaman sängyssä. Joskus voi myös olla hyvä idea leikkiä olohuoneessa, jossa on enemmän tilaa liikkua.
– Kylpyamme, olohuone? Ei ihme, että Simo ja minä emme onnistuneet! Koska emme ole koskaan yrittäneet mitään tuollaista, Eeva sanoo.
– Sittenhän tämä on erityisen jännittävää! En kuitenkaan voi taata täydellistä tulosta joka kerta, kuvaaja vastaa. Mutta kokeilemme eri asentoja ja kuvaan kuudesta tai seitsemästä eri kulmasta, jotta varmasti olet tyytyväinen lopputulokseen.
– Toivottavasti se menee nopeasti, sanoo rouva Jokinen.
– Jonkin aikaa siinä tulee kestämään. Minun työhöni on varattava tarvittava aika. Pystyn tekemään pikakeikkoja viidessä minuutissa, mutta silloin et olisi tyytyväinen tulokseen.
Antaa Eevalle kuvia
Valokuvaaja avaa portfolionsa ja esittelee valokuvia lapsista.
– Nämä syntyivät Lontoossa bussin katolla, hän sanoo hymyillen.
– Vau!, huudahtaa rouva Jokinen, kun hän alkaa pureskella intensiivisemmin nenäliinaa.
– Ja näistä kaksosista tuli täydellisiä, vaikka heidän äitinsä kanssa olikin todella vaikea työskennellä.
Valokuvaaja antaa Eevalle lisää kuvia.
– Oliko hän vaikea?, Eva kysyy ja osoittaa yhtä kuvaa.
– Kyllä, valitettavasti. Jouduin viemään hänet keskustan isoon puistoon tyydyttääkseni hänen tarpeeensa. Ihmiset kokoontuivat 4 tai 6 riviin ympärillemme katsomaan mitä olimme tekemässä.
– 4 tai 6 riviin?!, kysyy rouva Jokinen hämmästyneenä.
– Kyllä, vastaa valokuvaaja. Ja siinä kesti yli 3 tuntia. Äiti huusi ja huusi ja minun oli todella vaikea keskittyä tehtävään. Oli hämärää ja jouduin kiirehtimään. Mutta kun jotkut oravat yhtäkkiä purivat varusteitani, minun oli luovuttava.
Eeva huolestuu
Rouva Jokinen nojautuu eteenpäin.
– Tarkoitatko, että he purivat… hm… varusteitasi?
– Joo, purivat. Jos olet valmis, pystytän telineeni, niin voimme aloittaa.
– Telineen?!
Nyt Eeva alkaa olla hyvin huolissaan.
– Kyllä, vastaa valokuvaaja. Tarvitsen jalustan työkalulleni. Se on aivan liian iso ja painava, jotta voisin pidellä sitä itse työskennellessäni, hän sanoo.
Sitten valokuvaaja kääntyy Eevan puoleen:
– Rouva Jokinen?! Rouva Jokinen?! Ai hän pyörtyi…
Älä epäröi jakaa tarinaa, jos se sai hymyn huulillesi!